Maailman armollisin asiaa on mielestäni ihmismielen kyvyttömyys yhdistää paljoa sisältöään. Elämme tyynellä tietämättömyyden saarella, keskellä äärettömiä tummia meriä, eikä meidän ole tarkoitus matkata pitkälle. Tieteet, kukin pyrkien omaan suuntaansa, ovat toistaiseksi vahingoittaneet meitä vähän, mutta vielä joskus hajanaisen tiedon yhdistäminen paljastaa niin kauhistuttavia tulevaisuudennäkymiä, ja meidän paikkamme niissä, että joko paljastus tekee meidät hulluiksi tai me pakenemme tappavasta valosta uuden pimeän ajan rauhaan ynnä turvaan.
The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents. We live on a placid island of ignorance in the midst of black seas of infinity, and it was not meant that we should voyage far. The sciences, each straining in its own direction, have hitherto harmed us little; but some day the piecing together of dissociated knowledge will open up such terrifying vistas of reality, and of our frightful position therein, that we shall either go mad from the revelation or flee from the deadly light into the peace and safety of a new dark age.
