Kun englantia puhuva henkilö tajuaa, ettei ulkomaalainen henkilö tajua jotain hänen sanomistaan lauseista, toistaa hän lauseen samanlaisena, mutta lujemmalla äänellä, ikäänkuin kuulija olisi kuuro. Hänelle ei tule mieleen missään vaiheessa, että käytetty sanasto saattaa olla monimutkaista tai että hänen käyttämänsä ilmaus on mitä todennäköisimmin monimerkityksinen ulkomaalaisille ja että hän voisi muotoilla sanottavansa uudestaan yksinkertaisemmalla tavalla. Lopputulos on se, että kuulija ei edelleenkään ymmärrä mistä on kyse, mutta häntä alkaa ärsyttää koska häntä pidetään kuurona.
When an English speaker realises that a foreign person they are speaking to doesn't understand one of their sentences, they repeat it, the same way, but louder, as though the person were deaf. At no point does it come to their mind that their vocabulary might be complicated or that their expression might most probably be ambiguous to a foreigner and that they could reword it in a simpler way. The result is that not only does the person still not understand, but they get irritated at being considered deaf.
