Kun kuolomme koittaa, olemme oleva yksin. Kaikesta maallisesta omaisuudesta eroamme. Maalliset ystävät — jotka kiintyivät meihin asemamme, varakkuutemme tai sosiaalisten ominaisuukksiemme takia — jättävät meidät astuessamme pimeään laaksoon. Meihin vahvemmin kiintyneet — sukumme, rakkaamme, lapsemme, veljemme, siskomme ja myös aivan yhtä rakkaat, joihin olemme ystävystyneet Vapahtajan kautta — heistä on meidän eroavan. Kaikki eivät meitä hylkää. On yksi joka ”on veljeä läheisempi” — yksi, joka rakastaa omiaan maailmassa, rakastaa loppuun asti.
When we come to die, we shall be alone. From all our worldly possessions we shall be about to part. Worldly friends — the friends drawn to us by our position, our wealth, or our social qualities, — will leave us as we enter the dark valley. From those bound to us by stronger ties — our kindred, our loved ones, children, brothers, sisters, and from those not less dear to us who have been made our friends because they and we are the friends of the same Saviour, — from them also we must part. Yet not all will leave us. There is One who "sticketh closer than a brother" — One who having loved His own which are in the world loves them to the end.
